Kunnan yleisesittely

Jämijärven kappalaisena vuosina 1858-1865 toiminut Wilhelm Carlsson (1834-1875) on pitäjänkuvauksessaan arvioinut paikallisten kertomuksiin perustuen, että Jämijärven Pitkäniemessä sijaitseva Heiska olisi perustettu 1400-luvulla. Samoin Soinin tilan Carlsson arvioi perustetun samoina aikoina.

On mahdollista, että Jämijärven rantamaita on asutettu jo 1300-luvulta. Merkittävä tekijä pysyvässä asutuksessa on ollut kalaisa järvi, jonka antimista on nautittu hyvin laajassakin mittakaavassa. Edellä mainittu Carlsson on monisanaisesti kuvaillut järveä yhdeksi kauneimmista monine saarineen. Järvi siis todennäköisesti houkutti jäämään jo varhain, mutta varmaa tietoa asutuksen laajuudesta on vuoden 1540 maakirjassa. Joka tapauksessa Jämijärven voidaan katsoa asutetun pysyvästi keskiajalla.

Alkujaan järven itäosissa pääosin sijainnut asutus levisi hiljalleen järven ympärille ja länttä kohti Kankaanpäähän. 1700-luvulla asutus alkoi leviämään laajemmin ja vuosisadan puolivälissä väkiluku kasvoi voimakkaasti. Raivaamattomat erämaat kapenivat ja viimeisimpinä alueina asutettiin Sydänmaa 1700-luvun puolivälin jälkeen. Asukasluettelossa todetaan esimerkiksi Peltoniemen perustetun Rannanperälle vuonna 1738, Tykköön Tykkööjärven rantamaille vuonna 1748, Jämiäluoman vuonna 1781 ja niin edelleen. Asutuksesta ja perinteisistä jämijärveläisistä suvuista löytyy kattavasti tietoa Olavi Heikkilän kirjasta Jämijärvi vuosisatojen varrella (1992).

Hallinnollisesti Jämijärven erämaa-alue on kuulunut alkujaan osaksi Sastamalan laajaa kirkkopitäjää, jonka on katsottu ulottuvan Näsijärvestä Pohjanlahteen, Vammalasta Pohjanmaan lakeuksille käsittäen koko Pohjoisen Satakunnan. Myöhäisellä keskiajalla kirkkopitäjä jakaantui niin, että Jämijärven alue kuului Kyrön pitäjään, jonka keskuksena toimi Hämeenkyrö.

Ikaalisten seurakunta itsenäistyi vuonna 1641 ja siten myös Jämijärven alueesta tuli osa Ikaalisten seurakuntaa. Kun peilaa kirkkopitäjien kehitystä Jämijärven asutushistoriaan, voidaan jämijärveläisten katsoa hallinnollisesti kuuluneen Ikaalisten seurakuntaan ja emäpitäjään ennen omaa itsehallintoa.

Väkiluvun kasvu ja heikko yhteys Ikaalisiin johtivat lopulta Jämijärven itsenäistymiseen. Jämijärven asutuksen kehitys oli rauhallisempaa 1700-luvun lopulta 1800-luvun alkupuolelle saakka, jolloin väkiluku alkoi jälleen kasvaa ollen noin 1600-1800 asukasta 1850-luvun puolivälissä. Koska yhdystie Ikaalisiin kulki metsäkankaita pitkin Vatulan ja Vatsiaisten kautta ja oli siten hankala seurakuntayhteyden ylläpitämiseksi ja väkeä alkoi olla jo jonkin verran, ryhdyttiin toimeen omien asioiden hoitamiseksi.

Jämijärveläiset anoivat Keisarillisen Suomen senaatilta saarnahuoneen ja hautausmaan perustamista sekä Ikaalisten pitäjänapulaisen siirtämistä Jämijärvelle. Senaatti teki asiasta myönteisen päätöksen 2.7.1852, jota voidaan ainakin puoleksi tosissaan pitää Jämijärven itsehallinnon vuosipäivänä.

Senaatin päätöksen myötä jämijärveläiset panivat innolla toimeksi seurakuntaelämän aloittamisen Jämijärvellä. Senaatille tuomiokapitulin kautta lähetetyssä toisessa anomuksessa jämijärveläiset lupasivat papille muun muassa ylimääräisen palkan lisän ja että tälle laitetaan väliaikainen asunto ja että väliaikainen kirkko perustetaan Ala-Peijarin isoon tupaan.

Keisarillinen Majesteetti antoi jämijärveläisten anomukselle myöntävän päätöksen 12.5.1854 ja jämijärveläisten täytettyä lupauksensa muutti Ikaalisista seurakunnan perustamista auttanut pitäjänapulainen Adolf Cedberg Jämijärvelle 1.5.1855. Cedbergin osuutta seurakuntaelämän ja kirkon rakentamisessa pidetään merkittävänä. Koska seurakuntaelämä tapahtui kirkon rakentumiseen 1860 saakka Ala-Peijarin pirtissä, kutsuttiin jämijärveläisiä pirttikirkkolaisiksi.

Cedbergin siirryttyä Oriveden kappalaiseksi anoivat jämijärveläiset kappelioikeutta ja vapautta valita pitäjän ensimmäinen kappalainen. Tähän senaatti suostui 6.10.1863 ja ensimmäiseksi kappalaiseksi valittiin Pirkkalan apulaispastori Wilhelm Carlsson. Carlsson oli kirjallisesti lahjakas ja uuttera hengen mies, joka taltioi pitäjämme historiaa Kaskisaaren puistikon majastaan käsin. Carlsson oli pidetty henkilö.

Wilhelm Carlsson (1834-1875) toimi Jämijärven kappalaisena vuosina 1865-1875. Carlsson oli Jämijärven ensimmäisen pitäjänapulaisen ja saarnahuonekunnan perustajiin kuuluvan Adolf Cedbergin (1817-1895) ohella tärkeä henkilö pitäjän alkuvaiheissa.

Carlsson oli uuttera kirjailija ja kaiken kaikkiaan hän kirjoitti itse tai käänsi suomeksi yhteensä noin 50 teosta mukaan lukien pari pitäjänkuvausta. Carlsson oli paikallishistorioitsija, josta jämijärveläisille jäi paljon hyvää sanottavaa. Carlsson valittiin Nastolaan kirkkoherraksi 1875 ja hän menehtyi samana vuonna 41-vuotiaana.

Varsinainen kunnalliselämä Jämijärvellä alkoi vuonna 1865 annetusta asetuksesta kunnallishallituksesta maalla eli kunnallisasetuksesta. Tämän jälkeen päätösvalta maalaiskunnissa kuului kuntakokoukselle. Äänioikeus riippui verovelvollisuudesta ja hallinto oli alkeellista vielä pitkään. Ensimmäinen kuntakokous Jämijärvellä pidettiin vasta vuonna 1868, mutta 1880-luvulla kokoonnuttiin jo keskimäärin joka kuukausi.

Kuntakokous päätti monenlaisista asioista. Esimerkiksi vuonna 1889 kuntakokous totesi, ettei huonomaineista parkanolaista Oskari Iisakinpoikaa perheineen oteta kuntaan asukkaaksi. Vastaavasti vuonna 1892 kuntakokous keskusteli perusteellisesti koiraveron kantamisesta jättäen veron kantamatta.

Kuntakokouksen esimiehinä ovat toimineet Juhan Soini, F.E. Bergroth, H.W. Wecksell, Kaarlo Elomaa, Vihtori Konsen ja Frans Salonen ja vastaavalla ajanjaksolla kunnallislautakunnan esimiehinä toimivat Efraim ja Frans Kontti sekä Aleksi Sipilä. Kunnallislautakunnan rooli kasvoi 1930-luvulle tultaessa ja kunnallislautakunnan esimies huolehti hyvin pitkälti itse päätösten toimeenpanosta ja kunnan talouden hoidosta. Ensimmäinen kunnankirjuri valittiin 12.2.1934. Kirjurina aloitti Eino Hautamäki. Hautamäen jälkeen vuonna 1939 tehtävään valittiin Maija Jämsä (os. Siika), joka toimi tehtävässä 37 vuotta aina eläköitymiseensä saakka vuoteen 1976.

Politiikka ei näytellyt Jämijärvellä merkittävää roolia 1900-luvun alussa. Ensimmäiset kuntavaalit pidettiin Jämijärvellä 11.12.1918, mutta valtuutettuja tuli tuolloin valituksi alle äänen vertausluvulla. Vuonna 1928 toimitettiin sopuvaalit. Poliittisia tunnuksia ei vielä 1920-luvulla listoilla näkynyt ja vaalilistoja oli kolme, joissa jotkut henkilöt saattoivat esiintyä kaikissa listoissa.

Vuoden 1933 vaaleissa oli jo edustettuna ”Maaseutuväen vaaliliitto” ja ”Sosialidemokraattinen pienviljelijäin ja työväen vaaliliitto”. Vasemmisto oli vahvoilla vuoteen 1936 saakka, jonka jälkeen oikeistolla on ollut enemmistö lukuun ottamatta yksiä sodanjälkeisiä vaalia. Kaiken kaikkiaan kunnalliselämä oli Jämijärvellä rauhallista 1930-luvun levottomina vuosina ja sen jälkeenkin.

Jämijärven tapahtumista ja historiasta kerrotaan kattavasti Olavi Heikkilän Jämijärveä käsittelevissä teoksissa. Voit selata Jämijärveä koskevia teoksia Jämijärvi-Seuran kotisivuilta.

Suomen marsalkka C.G.E Mannerheimin toimiessa Suomen puolustusneuvoston puheenjohtajana vuosina 1931-1939 hän vieraili vuonna 1935 Saksassa tutustumassa juuri perustettuun Luftwaffeen. Osana vierailua oli tutustuminen purjelentoon osana lentäjien alkeiskoulutusta.

Samana vuonna Suomen Kuvalehti järjesti kilpailun purjelennon keskuspaikan löytämiseksi Suomesta. Maanviljelijä Arvo Kontti osallistui kilpailuun ehdottaen Soininharjua purjelentokeskuksen paikaksi. Kilpailu eri paikkojen välillä oli tiukka ja lopulta Kontin ehdotus voitti. Ratkaisevia seikkoja olivat laaja aukea alue ja maisemasta kohoava harju. Kontti sai palkinnoksi lentomatkan Helsinki – Tukholma – Helsinki -välillä.

Jämin ilmailukoulu perustettiin samana vuonna 1935 johtajanaan T.B. Nissinen. Kenttä raivattiin isolla joukolla, mukana lukuisia jämijärveläisiä ja nuorukaisia ympäri maan eri ilmailukerhoista. Ensimmäinen lentonäytös pidettiin jo 12.8.1935, jonka osanottajat majoittuivat paikallisissa taloissa ja joiden huollosta vastasivat paikallinen lottajärjestö.

Jämi valmistautui vuoden 1939 olympialaisiin merkittävillä panostuksilla ja suunnitelmilla varautuen majoittamaan 150 kilpailijaa. Kirkkoherra A.Y. Häyrinen selvitti yksityisasuntoihin majoitusmahdollisuuden yhteensä 400 hengelle. Sota kuitenkin keskeytti suunnitelmat. Sotien aikana Jämillä oli lentotoiminnan osalta hiljaisempaa, mutta rakentaminen jatkui.

Jämin johtajana heinäkuussa 1948 aloittanut Eero Pakarinen kehitti Jämin ympärivuotista toimintaa: kesällä lennetään ja talvella hiihdetään, syksyt ja keväät täytetään erilaisilla kurssitoiminnoilla. Pakarinen oli perustamassa lentosirkus Pilven huimapäitä, joka kiersi ympäri maata vuoteen 1954 saakka keräten varoja Jämin toimintoihin. Saksalaiset kuvasivat 08 -elokuvan Jämillä vuonna 1955. Jämille rakennettiin ”ukrainalaiskylä” olkikattoineen. Koneiden rakentaminen lisääntyi 1950-luvulla.

Purjelentokoneiden valmistus on ollut merkittävä työllistäjä Jämijärvellä. Kunnassa valmistettu PIK-20 -purje- ja moottoripurjelentokonesarja on ollut suomalaisen lentokonesuunnittelun menestyneinen tuote. Koneita valmisti Molino Oy, myöhemmin Eiriavion Oy.

Jämistä on ilmailun lisäksi tullut lukuisten muiden harrastusten kotipaikka. Jämillä ovat vuosikymmeniä toimineet niin koiravaljakkoharrastajat, hiihtäjät, suunnistajat kuin monet muutkin lajit talvigolfia unohtamatta. Viime vuosina myös retkeily ja luontomatkailu ovat lisänneet merkitystään. Jämin toiminnoista löydät lisää täältä.

Jämijärvi on ollut nettomuuttovoittaja läpi 2020-luvun. Vuonna 2025 Jämijärven väkiluku kasvoi kokonaisuudessaan. Kuntaan muuttaa niin paluumuuttajia, eläkeläisiä kuin lapsiperheitäkin. Erityisesti vuonna 2022 valmistunut uusi Pääsky (koulu) on ollut monen perheen ja nuoremman muuttajan mieleen. Lisäksi kuntaan on muuttanut paljon alkujaan harrastusten myötä kunnassa toimineita henkilöitä. Esimerkiksi Jämin ilmailu-, koiravaljakko- ja muut harrastukset ovat tuoneet kuntaan pysyviä asukkaita.

Jämijärvi on perinteinen maalaispitäjän kahden maakunnan rajoilla, tunnin päässä Porista ja Tampereelta. Meiltä on helppo pendelöidä ja valokuitu mahdollistaa myös etätyöskentelyn. Tervetuloa Jämijärvelle!

Heikkilä Olavi. Jämijärvi vuosisatojen varrella. 1992.
Vasko Tiina. Rantaosalyeiskaava-alueen arkeologinen inventointi. 2017. Satakunnan museo. Asiakirjassa Jämijärven rantaosayleiskaava. 2020.
Suomen Sukututkimusseura, tietoja Suomen seurakunnista.
Akatemiasampo.