Kun­nan ylei­se­sit­te­ly

Jämi­jär­ven kap­pa­lai­se­na vuo­si­na 1858–1865 toi­mi­nut Wil­helm Carls­son (1834–1875) on pitä­jän­ku­vauk­ses­saan arvioi­nut pai­kal­lis­ten ker­to­muk­siin perus­tuen, että Jämi­jär­ven Pit­kä­nie­mes­sä sijait­se­va Heis­ka oli­si perus­tet­tu 1400-luvul­la. Samoin Soi­nin tilan Carls­son arvioi perus­te­tun samoi­na aikoi­na.

On mah­dol­lis­ta, että Jämi­jär­ven ran­ta­mai­ta on asu­tet­tu jo 1300-luvul­ta. Mer­kit­tä­vä teki­jä pysy­väs­sä asu­tuk­ses­sa on ollut kalai­sa jär­vi, jon­ka anti­mis­ta on nau­tit­tu hyvin laa­jas­sa­kin mit­ta­kaa­vas­sa. Edel­lä mai­nit­tu Carls­son on moni­sa­nai­ses­ti kuvail­lut jär­veä yhdek­si kau­neim­mis­ta moni­ne saa­ri­neen. Jär­vi siis toden­nä­köi­ses­ti hou­kut­ti jää­mään jo var­hain, mut­ta var­maa tie­toa asu­tuk­sen laa­juu­des­ta on vuo­den 1540 maa­kir­jas­sa. Joka tapauk­ses­sa Jämi­jär­ven voi­daan kat­soa asu­te­tun pysy­väs­ti kes­kia­jal­la.

Alku­jaan jär­ven itä­osis­sa pää­osin sijain­nut asu­tus levi­si hil­jal­leen jär­ven ympä­ril­le ja länt­tä koh­ti Kan­kaan­pää­hän. 1700-luvul­la asu­tus alkoi leviä­mään laa­jem­min ja vuo­si­sa­dan puo­li­vä­lis­sä väki­lu­ku kas­voi voi­mak­kaas­ti. Rai­vaa­mat­to­mat erä­maat kape­ni­vat ja vii­mei­sim­pi­nä aluei­na asu­tet­tiin Sydän­maa 1700-luvun puo­li­vä­lin jäl­keen. Asu­kas­luet­te­los­sa tode­taan esi­mer­kik­si Pel­to­nie­men perus­te­tun Ran­nan­pe­räl­le vuon­na 1738, Tyk­köön Tyk­köö­jär­ven ran­ta­mail­le vuon­na 1748, Jämiä­luo­man vuon­na 1781 ja niin edel­leen. Asu­tuk­ses­ta ja perin­tei­sis­tä jämi­jär­ve­läi­sis­tä suvuis­ta löy­tyy kat­ta­vas­ti tie­toa Ola­vi Heik­ki­län kir­jas­ta Jämi­jär­vi vuo­si­sa­to­jen var­rel­la (1992).

Hal­lin­nol­li­ses­ti Jämi­jär­ven erä­maa-alue on kuu­lu­nut alku­jaan osak­si Sas­ta­ma­lan laa­jaa kirk­ko­pi­tä­jää, jon­ka on kat­sot­tu ulot­tu­van Näsi­jär­ves­tä Poh­jan­lah­teen, Vam­ma­las­ta Poh­jan­maan lakeuk­sil­le käsit­täen koko Poh­joi­sen Sata­kun­nan. Myö­häi­sel­lä kes­kia­jal­la kirk­ko­pi­tä­jä jakaan­tui niin, että Jämi­jär­ven alue kuu­lui Kyrön pitä­jään, jon­ka kes­kuk­se­na toi­mi Hämeen­ky­rö.

Ikaa­lis­ten seu­ra­kun­ta itse­näis­tyi vuon­na 1641 ja siten myös Jämi­jär­ven alu­ees­ta tuli osa Ikaa­lis­ten seu­ra­kun­taa. Kun pei­laa kirk­ko­pi­tä­jien kehi­tys­tä Jämi­jär­ven asu­tus­his­to­ri­aan, voi­daan jämi­jär­ve­läis­ten kat­soa hal­lin­nol­li­ses­ti kuu­lu­neen Ikaa­lis­ten seu­ra­kun­taan ja emä­pi­tä­jään ennen omaa itse­hal­lin­toa.

Väki­lu­vun kas­vu ja heik­ko yhteys Ikaa­li­siin joh­ti­vat lopul­ta Jämi­jär­ven itse­näis­ty­mi­seen. Jämi­jär­ven asu­tuk­sen kehi­tys oli rau­hal­li­sem­paa 1700-luvun lopul­ta 1800-luvun alku­puo­lel­le saak­ka, jol­loin väki­lu­ku alkoi jäl­leen kas­vaa ollen noin 1600–1800 asu­kas­ta 1850-luvun puo­li­vä­lis­sä. Kos­ka yhdys­tie Ikaa­li­siin kul­ki met­sä­kan­kai­ta pit­kin Vatu­lan ja Vat­siais­ten kaut­ta ja oli siten han­ka­la seu­ra­kun­tayh­tey­den yllä­pi­tä­mi­sek­si ja väkeä alkoi olla jo jon­kin ver­ran, ryh­dyt­tiin toi­meen omien asioi­den hoi­ta­mi­sek­si.

Jämi­jär­ve­läi­set anoi­vat Kei­sa­ril­li­sen Suo­men senaa­til­ta saar­na­huo­neen ja hau­taus­maan perus­ta­mis­ta sekä Ikaa­lis­ten pitä­jä­na­pu­lai­sen siir­tä­mis­tä Jämi­jär­vel­le. Senaat­ti teki asias­ta myön­tei­sen pää­tök­sen 2.7.1852, jota voi­daan aina­kin puo­lek­si tosis­saan pitää Jämi­jär­ven itse­hal­lin­non vuo­si­päi­vä­nä.

Senaa­tin pää­tök­sen myö­tä jämi­jär­ve­läi­set pani­vat innol­la toi­mek­si seu­ra­kun­tae­lä­män aloit­ta­mi­sen Jämi­jär­vel­lä. Senaa­til­le tuo­mio­ka­pi­tu­lin kaut­ta lähe­te­tys­sä toi­ses­sa ano­muk­ses­sa jämi­jär­ve­läi­set lupa­si­vat papil­le muun muas­sa yli­mää­räi­sen pal­kan lisän ja että täl­le lai­te­taan väliai­kai­nen asun­to ja että väliai­kai­nen kirk­ko perus­te­taan Ala-Pei­ja­rin isoon tupaan.

Kei­sa­ril­li­nen Majes­teet­ti antoi jämi­jär­ve­läis­ten ano­muk­sel­le myön­tä­vän pää­tök­sen 12.5.1854 ja jämi­jär­ve­läis­ten täy­tet­tyä lupauk­sen­sa muut­ti Ikaa­li­sis­ta seu­ra­kun­nan perus­ta­mis­ta aut­ta­nut pitä­jä­na­pu­lai­nen Adolf Ced­berg Jämi­jär­vel­le 1.5.1855. Ced­ber­gin osuut­ta seu­ra­kun­tae­lä­män ja kir­kon raken­ta­mi­ses­sa pide­tään mer­kit­tä­vä­nä. Kos­ka seu­ra­kun­tae­lä­mä tapah­tui kir­kon raken­tu­mi­seen 1860 saak­ka Ala-Pei­ja­rin pir­tis­sä, kut­sut­tiin jämi­jär­ve­läi­siä pirt­ti­kirk­ko­lai­sik­si.

Ced­ber­gin siir­ryt­tyä Ori­ve­den kap­pa­lai­sek­si anoi­vat jämi­jär­ve­läi­set kap­pe­lioi­keut­ta ja vapaut­ta vali­ta pitä­jän ensim­mäi­nen kap­pa­lai­nen. Tähän senaat­ti suos­tui 6.10.1863 ja ensim­mäi­sek­si kap­pa­lai­sek­si valit­tiin Pirk­ka­lan apu­lais­pas­to­ri Wil­helm Carls­son. Carls­son oli kir­jal­li­ses­ti lah­ja­kas ja uut­te­ra hen­gen mies, joka tal­tioi pitä­jäm­me his­to­ri­aa Kas­ki­saa­ren puis­ti­kon majas­taan käsin. Carls­son oli pidet­ty hen­ki­lö.

Wil­helm Carls­son (1834–1875) toi­mi Jämi­jär­ven kap­pa­lai­se­na vuo­si­na 1865–1875. Carls­son oli Jämi­jär­ven ensim­mäi­sen pitä­jä­na­pu­lai­sen ja saar­na­huo­ne­kun­nan perus­ta­jiin kuu­lu­van Adolf Ced­ber­gin (1817–1895) ohel­la tär­keä hen­ki­lö pitä­jän alku­vai­heis­sa.

Carls­son oli uut­te­ra kir­jai­li­ja ja kai­ken kaik­ki­aan hän kir­joit­ti itse tai kään­si suo­mek­si yhteen­sä noin 50 teos­ta mukaan lukien pari pitä­jän­ku­vaus­ta. Carls­son oli pai­kal­lis­his­to­rioit­si­ja, jos­ta jämi­jär­ve­läi­sil­le jäi pal­jon hyvää sanot­ta­vaa. Carls­son valit­tiin Nas­to­laan kirk­ko­her­rak­si 1875 ja hän meneh­tyi sama­na vuon­na 41-vuo­ti­aa­na.

Var­si­nai­nen kun­nal­li­se­lä­mä Jämi­jär­vel­lä alkoi vuon­na 1865 anne­tus­ta ase­tuk­ses­ta kun­nal­lis­hal­li­tuk­ses­ta maal­la eli kun­nal­lis­a­se­tuk­ses­ta. Tämän jäl­keen pää­tös­val­ta maa­lais­kun­nis­sa kuu­lui kun­ta­ko­kouk­sel­le. Äänioi­keus riip­pui vero­vel­vol­li­suu­des­ta ja hal­lin­to oli alkeel­lis­ta vie­lä pit­kään. Ensim­mäi­nen kun­ta­ko­kous Jämi­jär­vel­lä pidet­tiin vas­ta vuon­na 1868, mut­ta 1880-luvul­la kokoon­nut­tiin jo kes­ki­mää­rin joka kuu­kausi.

Kun­ta­ko­kous päät­ti monen­lai­sis­ta asiois­ta. Esi­mer­kik­si vuon­na 1889 kun­ta­ko­kous tote­si, ettei huon­omai­neis­ta par­ka­no­lais­ta Oska­ri Iisa­kin­poi­kaa per­hei­neen ote­ta kun­taan asuk­kaak­si. Vas­taa­vas­ti vuon­na 1892 kun­ta­ko­kous kes­kus­te­li perus­teel­li­ses­ti koi­ra­ve­ron kan­ta­mi­ses­ta jät­täen veron kan­ta­mat­ta.

Kun­ta­ko­kouk­sen esi­mie­hi­nä ovat toi­mi­neet Juhan Soi­ni, F.E. Bergroth, H.W. Weck­sell, Kaar­lo Elo­maa, Vih­to­ri Kon­sen ja Frans Salo­nen ja vas­taa­val­la ajan­jak­sol­la kun­nal­lis­lau­ta­kun­nan esi­mie­hi­nä toi­mi­vat Efraim ja Frans Kont­ti sekä Alek­si Sipi­lä. Kun­nal­lis­lau­ta­kun­nan roo­li kas­voi 1930-luvul­le tul­taes­sa ja kun­nal­lis­lau­ta­kun­nan esi­mies huo­leh­ti hyvin pit­käl­ti itse pää­tös­ten toi­meen­pa­nos­ta ja kun­nan talou­den hoi­dos­ta. Ensim­mäi­nen kun­nan­kir­ju­ri valit­tiin 12.2.1934. Kir­ju­ri­na aloit­ti Eino Hau­ta­mä­ki. Hau­ta­mäen jäl­keen vuon­na 1939 teh­tä­vään valit­tiin Mai­ja Jäm­sä (os. Sii­ka), joka toi­mi teh­tä­väs­sä 37 vuot­ta aina elä­köi­ty­mi­seen­sä saak­ka vuo­teen 1976.

Poli­tiik­ka ei näy­tel­lyt Jämi­jär­vel­lä mer­kit­tä­vää roo­lia 1900-luvun alus­sa. Ensim­mäi­set kun­ta­vaa­lit pidet­tiin Jämi­jär­vel­lä 11.12.1918, mut­ta val­tuu­tet­tu­ja tuli tuol­loin vali­tuk­si alle äänen ver­taus­lu­vul­la. Vuon­na 1928 toi­mi­tet­tiin sopu­vaa­lit. Poliit­ti­sia tun­nuk­sia ei vie­lä 1920-luvul­la lis­toil­la näky­nyt ja vaa­li­lis­to­ja oli kol­me, jois­sa jot­kut hen­ki­löt saat­toi­vat esiin­tyä kai­kis­sa lis­tois­sa.

Vuo­den 1933 vaa­leis­sa oli jo edus­tet­tu­na ”Maa­seu­tu­väen vaa­li­liit­to” ja ”Sosia­li­de­mo­kraat­ti­nen pien­vil­je­li­jäin ja työ­väen vaa­li­liit­to”. Vasem­mis­to oli vah­voil­la vuo­teen 1936 saak­ka, jon­ka jäl­keen oikeis­tol­la on ollut enem­mis­tö lukuun otta­mat­ta yksiä sodan­jäl­kei­siä vaa­lia. Kai­ken kaik­ki­aan kun­nal­li­se­lä­mä oli Jämi­jär­vel­lä rau­hal­lis­ta 1930-luvun levot­to­mi­na vuo­si­na ja sen jäl­keen­kin.

Jämi­jär­ven tapah­tu­mis­ta ja his­to­rias­ta ker­ro­taan kat­ta­vas­ti Ola­vi Heik­ki­län Jämi­jär­veä käsit­te­le­vis­sä teok­sis­sa. Voit sela­ta Jämi­jär­veä kos­ke­via teok­sia Jämi­jär­vi-Seu­ran koti­si­vuil­ta.

Suo­men mar­salk­ka C.G.E Man­ner­hei­min toi­mies­sa Suo­men puo­lus­tus­neu­vos­ton puheen­joh­ta­ja­na vuo­si­na 1931–1939 hän vie­rai­li vuon­na 1935 Sak­sas­sa tutus­tu­mas­sa juu­ri perus­tet­tuun Luftwaf­feen. Osa­na vie­rai­lua oli tutus­tu­mi­nen pur­je­len­toon osa­na len­tä­jien alkeis­kou­lu­tus­ta.

Sama­na vuon­na Suo­men Kuva­leh­ti jär­jes­ti kil­pai­lun pur­je­len­non kes­kus­pai­kan löy­tä­mi­sek­si Suo­mes­ta. Maan­vil­je­li­jä Arvo Kont­ti osal­lis­tui kil­pai­luun ehdot­taen Soi­nin­har­jua pur­je­len­to­kes­kuk­sen pai­kak­si. Kil­pai­lu eri paik­ko­jen välil­lä oli tiuk­ka ja lopul­ta Kon­tin ehdo­tus voit­ti. Rat­kai­se­via seik­ko­ja oli­vat laa­ja aukea alue ja mai­se­mas­ta kohoa­va har­ju. Kont­ti sai pal­kin­nok­si len­to­mat­kan Hel­sin­ki — Tuk­hol­ma — Hel­sin­ki ‑välil­lä.

Jämin ilmai­lu­kou­lu perus­tet­tiin sama­na vuon­na 1935 joh­ta­ja­naan T.B. Nis­si­nen. Kent­tä rai­vat­tiin isol­la jou­kol­la, muka­na lukui­sia jämi­jär­ve­läi­siä ja nuo­ru­kai­sia ympä­ri maan eri ilmai­lu­ker­hois­ta. Ensim­mäi­nen len­to­näy­tös pidet­tiin jo 12.8.1935, jon­ka osa­not­ta­jat majoit­tui­vat pai­kal­li­sis­sa talois­sa ja joi­den huol­los­ta vas­ta­si­vat pai­kal­li­nen lot­ta­jär­jes­tö.

Jämi val­mis­tau­tui vuo­den 1939 olym­pia­lai­siin mer­kit­tä­vil­lä panos­tuk­sil­la ja suun­ni­tel­mil­la varau­tuen majoit­ta­maan 150 kil­pai­li­jaa. Kirk­ko­her­ra A.Y. Häy­ri­nen sel­vit­ti yksi­tyi­sa­sun­toi­hin majoi­tus­mah­dol­li­suu­den yhteen­sä 400 hen­gel­le. Sota kui­ten­kin kes­keyt­ti suun­ni­tel­mat. Sotien aika­na Jämil­lä oli len­to­toi­min­nan osal­ta hil­jai­sem­paa, mut­ta raken­ta­mi­nen jat­kui.

Jämin joh­ta­ja­na hei­nä­kuus­sa 1948 aloit­ta­nut Eero Paka­ri­nen kehit­ti Jämin ympä­ri­vuo­tis­ta toi­min­taa: kesäl­lä len­ne­tään ja tal­vel­la hiih­de­tään, syk­syt ja keväät täy­te­tään eri­lai­sil­la kurs­si­toi­min­noil­la. Paka­ri­nen oli perus­ta­mas­sa len­to­sir­kus Pil­ven hui­ma­päi­tä, joka kier­si ympä­ri maa­ta vuo­teen 1954 saak­ka kerä­ten varo­ja Jämin toi­min­toi­hin. Sak­sa­lai­set kuva­si­vat 08 ‑elo­ku­van Jämil­lä vuon­na 1955. Jämil­le raken­net­tiin ”ukrai­na­lais­ky­lä” olki­kat­toi­neen. Konei­den raken­ta­mi­nen lisään­tyi 1950-luvul­la.

Pur­je­len­to­ko­nei­den val­mis­tus on ollut mer­kit­tä­vä työl­lis­tä­jä Jämi­jär­vel­lä. Kun­nas­sa val­mis­tet­tu PIK-20 ‑pur­je- ja moot­to­ri­pur­je­len­to­ko­ne­sar­ja on ollut suo­ma­lai­sen len­to­ko­ne­suun­nit­te­lun menes­ty­nei­nen tuo­te. Konei­ta val­mis­ti Moli­no Oy, myö­hem­min Eiria­vion Oy.

Jämis­tä on ilmai­lun lisäk­si tul­lut lukuis­ten mui­den har­ras­tus­ten koti­paik­ka. Jämil­lä ovat vuo­si­kym­me­niä toi­mi­neet niin koi­ra­val­jak­ko­har­ras­ta­jat, hiih­tä­jät, suun­nis­ta­jat kuin monet muut­kin lajit tal­vi­gol­fia unoh­ta­mat­ta. Vii­me vuo­si­na myös ret­kei­ly ja luon­to­mat­kai­lu ovat lisän­neet mer­ki­tys­tään. Jämin toi­min­nois­ta löy­dät lisää tääl­tä.

Jämi­jär­vi on ollut net­to­muut­to­voit­ta­ja läpi 2020-luvun. Vuon­na 2025 Jämi­jär­ven väki­lu­ku kas­voi koko­nai­suu­des­saan. Kun­taan muut­taa niin paluu­muut­ta­jia, elä­ke­läi­siä kuin lap­si­per­hei­tä­kin. Eri­tyi­ses­ti vuon­na 2022 val­mis­tu­nut uusi Pääs­ky (kou­lu) on ollut monen per­heen ja nuo­rem­man muut­ta­jan mie­leen. Lisäk­si kun­taan on muut­ta­nut pal­jon alku­jaan har­ras­tus­ten myö­tä kun­nas­sa toi­mi­nei­ta hen­ki­löi­tä. Esi­mer­kik­si Jämin ilmailu‑, koi­ra­val­jak­ko- ja muut har­ras­tuk­set ovat tuo­neet kun­taan pysy­viä asuk­kai­ta.

Jämi­jär­vi on perin­tei­nen maa­lais­pi­tä­jän kah­den maa­kun­nan rajoil­la, tun­nin pääs­sä Poris­ta ja Tam­pe­reel­ta. Meil­tä on help­po pen­de­löi­dä ja valo­kui­tu mah­dol­lis­taa myös etä­työs­ken­te­lyn. Ter­ve­tu­loa Jämi­jär­vel­le!

Heik­ki­lä Ola­vi. Jämi­jär­vi vuo­si­sa­to­jen var­rel­la. 1992.
Vas­ko Tii­na. Ran­tao­sa­ly­eis­kaa­va-alu­een arkeo­lo­gi­nen inven­toin­ti. 2017. Sata­kun­nan museo. Asia­kir­jas­sa Jämi­jär­ven ran­tao­say­leis­kaa­va. 2020.
Suo­men Suku­tut­ki­mus­seu­ra, tie­to­ja Suo­men seu­ra­kun­nis­ta.
Aka­te­mia­sam­po.