Kult­tuu­ri

Osoi­te: Kirk­ko­tie 9

Jämi­jär­ven kirk­ko raken­net­tiin vuo­si­na 1859–60. Kir­kon suun­nit­te­li ark­ki­teh­ti Georg Theo­dor von Chiewitz. Pie­ni kel­tai­nen puu­kirk­ko on tyy­lil­tään uus­goot­ti­lai­nen ja muo­dol­taan tor­nil­li­nen, tasa­var­ti­nen ris­ti­kirk­ko. Kel­lo­ta­pu­li val­mis­tui ennen kirk­koa loka­kuus­sa 1856. Alt­ta­ri­tau­lun maa­la­si Felix Frang vuon­na 1897. Urut ovat vuo­del­ta 1929.

Kir­kon vie­res­sä on Van­ha pap­pi­la, joka val­mis­tui vuon­na 1856 papin per­heen asun­nok­si. Pap­pi­lan pää­ra­ken­nuk­sen suun­nit­te­li raken­nus­mes­ta­ri Selin. Raken­nuk­sen sveit­si­läis­tyy­li­nen ulko­vuo­raus on vuo­del­ta 1863. Alku­pe­räis­tä pap­pi­laa on myö­hem­min laa­jen­net­tu talon molem­mis­ta päis­tä. Alku­pe­räi­set pap­pi­lan talous­ra­ken­nuk­set, kuten tal­li, navet­ta ja paka­ri, eivät ole säi­ly­neet näi­hin päi­viin asti.

Kir­kon toi­min­nas­ta ja kiin­teis­töis­tä vas­taa Jämi­jär­ven kap­pe­li­seu­ra­kun­ta, joka on osa Kan­kaan­pään seu­ra­kun­taa.

Osoi­te: Kirk­ko­pol­ku 10

Jämi­jär­ven koti­seu­tu­museo on osa kult­tuu­ri­his­to­rial­li­ses­ti arvo­kas­ta kirk­ko­ym­pä­ris­töä. Toi­nen museon käy­tös­sä ole­vis­ta aitois­ta on van­ha pitä­jän hir­si­nen lai­na­ma­ka­sii­ni, joka on raken­net­tu vuon­na 1856 uusklas­si­seen tyy­liin.

Koti­seu­tu­museo ker­too elä­mäs­tä Jämi­jär­vel­lä 1500-luvul­ta läh­tien. Museos­sa on esil­lä mm. koti­ta­lous­ta­va­raa, kier­to­kou­luai­neis­toa, van­ho­ja työ­ka­lu­ja ja huo­ne­ka­lu­ja. Sei­nil­lä on myös run­saas­ti valo­ku­via Jämi­jär­vel­tä. Ala­ker­ran van­hoi­hin laa­ri­ti­loi­hin on raken­net­tu 1800-luvun lop­pua jäl­jit­te­le­vä huo­ne tyy­pil­li­si­ne huo­ne­ka­lui­neen ja talous­ta­va­roi­neen sekä kier­to­kou­lun ja Jämi­jär­vel­lä toi­mi­nei­den yhdis­tys­ten his­to­rias­ta koot­tu näyt­te­ly.

Museon eri­koi­suu­te­na on ylä­ker­taan sijoi­te­tut työ­vä­li­neet, joi­ta on käy­tet­ty puis­ten salao­ja­put­kien val­mis­ta­mi­seen. Jämi­jär­vi oli aika­naan edel­lä­kä­vi­jä vesi­put­kis­ton kehit­tä­mi­ses­sä. Pui­sia vesi­joh­to­ja alet­tiin Jämi­jär­vel­lä val­mis­taa jo 1890-luvul­la. 

Koti­seu­tu­museon omis­taa Jämi­jär­ven kun­ta, mut­ta sen toi­min­nas­ta vas­taa Jämi­jär­vi-Seu­ra. Tutus­tu­mis­mah­dol­li­suuk­sia museoon voi tie­dus­tel­la kun­nas­ta tai Jämi­jär­vi-Seu­ral­ta. Museon kesä­au­kio­loa­jat sel­viä­vät Seu­ran verk­ko­si­vuil­ta ja sosi­aa­li­sen median kana­vis­ta.

Osoi­te: Jämin­tie 650

Jämin ilmai­lun perin­ne­huo­ne esit­te­lee len­to­pai­kan vai­hei­kas­ta his­to­ri­aa 1930-luvul­ta läh­tien. Jämin pur­je­len­to­kou­lun ensim­mäi­nen kurs­si jär­jes­tet­tiin kesäl­lä 1935. Näyt­te­ly­ti­laa hal­lit­see 1940-luvun mal­lin mukaan raken­net­tu Harak­ka II ‑lii­to­ko­ne.

Perin­ne­huo­ne on avoin­na esi­mer­kik­si tapah­tu­mien yhtey­des­sä ja tilauk­ses­ta. Opas­te­tun kier­rok­sen perin­ne­huo­neel­le voi vara­ta tila­va­raus­pal­ve­lu Asios­sa.

Osoi­te: Jämi­jär­ven­tie 637

Musiik­ki­neu­vos Las­se Pih­la­ja­maa (1916–2007) suun­nit­te­li ja toteut­ti äidil­leen Jämi­jär­ven Palo­kos­kel­le syn­nyin­ko­tin­sa pai­kal­le muis­to­mer­kin, joka val­mis­tui vuon­na 1975.

Muis­to­merk­ki on Pih­la­ja­maan mukaan omis­tet­tu kai­kil­le äideil­le, san­ka­reil­le, jot­ka ovat kas­vat­ta­neet per­heen­sä vai­keis­sa olois­sa. Muis­to­merk­ki on ase­tet­tu ikään kuin rik­ki­re­vi­tyn raken­nuk­sen sisään. Teok­ses­sa on Muis­to Äidil­le ‑kap­pa­leen nuo­tit ja sanat. Monu­ment­ti kuvas­taa anka­ria olo­suh­tei­ta, jois­sa Pih­la­ja­maan per­he 1920-luvul­la eli.

Kat­se tule­vai­suu­teen

Osoi­te: Kirk­ko­tie 14

Jämi­jär­ven hau­taus­maal­la sijait­se­va san­ka­ri­vai­na­jien muis­to­merk­ki ”Kat­se tule­vai­suu­teen” on pre­si­dent­ti Kyös­ti Kal­lion pojan Kaler­vo Kal­lion teke­mä. Teos tun­ne­taan myös nimel­lä “Tule­vai­suu­den usko”. Se on yksi Suo­men puhut­te­le­vim­pia ja kau­neim­pia san­ka­ri­pat­sai­ta.

Vuon­na 1940, vas­ta tal­vi­so­dan jää­tyä taak­se, kirk­ko­val­tuus­to valit­si san­ka­ri­pat­sas­ko­mi­tean. Komi­tea ehti kokoon­tua vain ker­ran, kun­nes sota alkoi uudel­leen. Punai­seen gra­niit­tiin veis­tet­ty san­ka­ri­pat­sas pal­jas­tet­tiin vas­ta 12.6.1955 seu­ra­kun­nan 100-vuo­tis­juh­lan yhtey­des­sä.

Tal­vi- ja jat­ko­so­taan läh­te­nei­den muis­to­ki­vi

Osoi­te: Jämi­jär­ven­tie 22

Jämi­jär­ven pank­ki­kiin­teis­tön nur­mia­lu­eel­la sijait­se­va muis­to­ki­vi on kun­nian- ja kii­tol­li­suu­de­no­soi­tus sota­ve­te­raa­neil­le.

Koti­rin­ta­man muis­to­paa­si

Osoi­te: Kirk­ko­pol­ku

Kirk­ko­po­lun alku­pääs­sä kun­nan­vi­ras­ton ja nuo­ri­so­ta­lon väli­sel­lä puis­toa­lu­eel­la sijait­se­va muis­to­ki­vi on kun­nian- ja kii­tol­li­suu­de­no­soi­tus sotien aikai­sel­le koti­rin­ta­mal­le.

Jämin len­to-onnet­to­muu­den muis­to­merk­ki

Koor­di­naa­tit: 61.775189, 22.686177

Tam­pe­reen Las­ku­var­jo­ker­ho on pys­tyt­tä­nyt pää­si­säi­se­nä 2014 tapah­tu­nees­sa las­ku­var­jo­hyp­py­tur­mas­sa meneh­ty­nei­den muis­tol­le muis­to­mer­kin len­to­ko­neen maa­han­syök­sy­pai­kal­le. Muis­to­ki­ven laa­tas­sa on tur­mas­sa meneh­ty­nei­den nimet.

Vik­tor Andron muis­to­merk­ki

Las­ku­var­jo­hyp­pää­jä Vik­tor Andron (Andro­sow, 3.3.1926–12.10.1949) muis­to­merk­ki sijait­see Jämil­lä ylä­kii­to­ra­dan ete­lä­pään lähet­ty­vil­lä onnet­to­muu­den tapah­tu­ma­pai­kal­la.

Andro oli len­to­sir­kus Pil­vien Hui­ma­päi­den las­ku­var­jo­hyp­pää­jä, joka meneh­tyi tes­ta­tes­saan kehit­te­le­mään­sä ja teke­mään­sä lepak­koa­sua. Lepak­ko­hy­pys­tä piti tul­la len­to­näy­tös­ten uusi ohjel­ma­nu­me­ro.

Jämi­jär­ven hie­noim­mat luon­non­näh­tä­vyy­det sijait­se­vat Hämeen­kan­kaal­la. Koh­tei­ta yllä­pi­tää Met­sä­hal­li­tus. Koh­teis­sa ei ole tal­vi­kun­nos­sa­pi­toa. Jämi­jär­vi on osa Lau­han­vuo­ri-Hämeen­kan­gas UNESCO Glo­bal Geo­par­kia.

Uhri­läh­de ja Kyl­män­myl­lyn­läh­de

Osoi­te: Uhri­läh­teen­tie 47

Jämin läh­teet lukeu­tu­vat Suo­men hie­noim­piin allik­ko­läh­tei­siin. Läh­teet pysy­vät auki ympä­ri vuo­den.

Uhri­läh­det­tä on pidet­ty pyhä­nä, ja sil­le on enti­sai­kaan osoi­tet­tu myös uhre­ja, kuten ruo­kaa ja arvoe­si­nei­tä. Kyl­män­myl­lyn­läh­de on Hämeen­kan­kaan läh­teis­tä luon­non­ti­lai­sin. Sen poh­jal­ta pulp­pua­va vesi muo­dos­taa lukui­sia jat­ku­vas­ti pyö­ri­viä hiek­ka­pat­sai­ta.

Soi­nin­har­ju

Osoi­te: Jämin­tie 655

Soi­nin­har­ju on Sata­kun­nan kor­kein koh­ta. Kor­kein koh­ta sijait­see 185,4 m meren­pin­taa ja 85 m Jämi­jär­ven pin­taa kor­keam­mal­la. Soi­nin­har­jun hui­pul­la kohoa­vas­ta näkö­tor­nis­ta avau­tu­vat laa­jat mai­se­mat kau­as Jämiä ympä­röi­vil­le alueil­le. Soi­nin­har­jun näkö­tor­nia yllä­pi­tää Jämi­jär­ven kun­ta.

Koi­vis­ton­va­ti

Osoi­te: Mie­lah­den­tie 240, rin­net­tä ylös

Koi­vis­ton­va­ti on Hämeen­kan­kaan syvin ja näyt­tä­vin sup­pa­kuop­pa. Jämi­jär­vel­lä sup­pia kut­su­taan vadeik­si. Jää­vuo­ren sula­mi­sen seu­rauk­se­na kan­gas­maas­toon on jää­nyt val­ta­va kuop­pa, jon­ka poh­ja ulot­tuu lähes poh­ja­ve­teen asti. Koi­vis­ton­va­dil­la on run­saas­ti eri­lai­sia tau­ko­paik­ka­ra­ken­tei­ta.

Vaa­rin­ne­van­kei­das

Osoi­te: Kyrön­kan­kaan­tie 1174

Vaa­rin­ne­van­kei­das on pie­ni koho- eli kei­das­suo Hämeen­kan­kaan ete­lä­lai­dal­la. Suon poh­jois­puo­lel­la sijait­se­van kan­gas­met­sän kum­mut ovat mui­nai­sia dyy­ne­jä. Vaa­rin­ne­van­kei­taal­la on ainut­laa­tui­nen tai­de­luon­to­pol­ku.